Onko aikuisena väärin itkeä? Etenkin jos itkee huonoille muistoille jotka vain ilmestyvät mieleesi. Vai kuuluuko itkeminen vain lapsille, tai tietenkin itketään jos joku kuolee. Mutta entä jos itkee muistolle mikä ei liity periaatteessa kuolemaan millään tapaa? Huonot ja surulliset muistot huoh! Kuten päivämäärästä näkyy elämme joulun alus aikaa. Tietenkään vuodenaika ei sano milloin itketään, milloin muistellaa tai milloin nauretaan. Ihmisen mieli on niin moni mutkainen asia. Sitä tutkitaan, mutta hyvin harvoin tulee vastausta. Jokaisen pääkoppa on erillainen.

Niin nyt tänään on itsenäisyyspäivä. Sehän tarkoittaa että juuri tänä päivänä 94vuotta sitten suomi itsenäistyi. Okei entä sitten? Totta kai se oli hieno juttu. Julkkikset ja kansanedustajat pääsevät linnaan juhlimaan, mutta entä tavalliset kansalaiset? Katsovat vain televisiosta kun ihmiset ovat toistaan upeampiin pukuihin pukeutuneet, kättelevät presindentin, syövät, juovat, tanssivat ja juhlivat. Miksi ei yleisetikkään ole meille tavallisille ihmisille tehty mitään ihmeempää ohjelmaa? No itsehän odottelen tässä kutsua linnanjuhliin. Mikä tietenkin on suuri mahottomuus, mutta ainahan saa toivoa.

Välillä minusta tuntuu että kuolen yksin. Tämä tuntuu toivottomalle. Tietenkin miettien omaa ikääni, niin minulla on vielä aikaa vaikka kuinka paljon. Mutta kun katsoo kavereita joilla on kumppani, tulen kateelliseksi. Olisi mahtavaa jos itsellänikin olisi mies jonka kainaloon pääsisi käpertymään kylmällä. Katsottaisiin elokuvia yhdessä. Hän kertoisi kuinka tärkeä olen. Mutta minusta tuntuu ettei minulla ole mahdollisuutta tähän ”mukavuuteen”. Tiedän että jossain tuolla odottaa se minun unelmien kumppani, mutta en tiedä milloin se tulee sitten kohdalle.