Voiko elämässä olla päivää jolloin tunnet itsesi hyödyttömäksi? Itselleni on näin käynyt useampanakin päivänä. Ja tiedäthän, vaikka tietäisi että jossain tuolla on joku, joka oikeasti välittää sinusta, ei se aina välttämättä tule mieleen pahimmalla hetkellä. Tietenkin jokasella on se ystävä vierellä, oli se sitten kaukana tai siinä ihan lähellä. Oli hän sitten missä tahtojaan, varmasti löytyy hyviä muistoja. En tietenkään voi kieltää ettei niitä huonojakin jostain ilmeistyisi, mutta ne pitäisi työntää sivuun ja muistaa vain ne hyvät. Tietenkin saattaa jokin muuttaa ihmistä, mutta onhan se välillä hyvä miettiä hyviä hetkiäkin. Vaikka ihminen olisi muuttunut, etkä enään halua miettiä koko ihmistä. Pitää muistaa että teillä on ollut ne hyvät hetket, etenkin jos olet tuntenut ihmisen jo kauan. Totta kai elämä muuttaa ihmistä, olisihan se outoa jos kaikki käyttäytyisi kuin pikku lapset.

Vanhetessa viisastuu, on vanha sanonta, mutta se ei pidä aina paikkasa. Minua itseäni on verrattu oman ikäisiin, jotka kuulemma ei käyttäydy, niin kuin ikäisensä pitäisi. Ja minun ikää on ihmetelty hyvin paljon. En kuulemma ollenkaan käyttäydy ikäiseni lailla, vaan käyttäydyn kuin olisin muutaman vuoden vanhempi. Ja yleensä olen pitänyt itseäni hyvin nuoren näköisenä. Mutta kun muutin uudelle paikkakunnalle, täällä ihmiset ovat arvioineet ikääni, pitäneet muutaman vuoden vanhempana. En kyllä itse sanoisi että näytän paljoa vanhemmalle mitä olen. Itse olen hyvin huono arvioimaan ikää. Jos joku minulta kysyy että minkä ikäinen olen, kun kerron mitä mieltä olen aika usein he loukkaantuvat. Näytänkö muka niin vanhalle? Miksi pikku pennuksiko minua luulet? En ole koskaan kuullut kenenkään olevan tyytyväinen siihen mitä minä sanon. Luulisi että tulisi välillä positiivisia yllätyksiä. Olenko todellakin niin nuoren näköinen? Voi näytänkö oikeastikkin vanhemmalle? Totta kai nuorempana toivoisi että näyttäisi vanhemmalle, mutta vanhempana se on loukkaus. Ja tietenkin toisin perin.