Taidan taas kertoa muistoista. Muistot on merkillinen asia, sen takia sitä pystyy pähkäilemään useampaan otteeseen. Minkä takia emme muista lapsuudestamme paljoakaan? Mitä jos kaikki on ollut yhtä hullun myllyä, ja kaikki selittää ihan omiaan? Oikeastaan, kaikki mitä on kerrottu on positiivisia asioita. Ja vain kerrotuista asioista on tullut mielikuvia lapsuudestamme. Kuvien avulla muistot säilyvät. Kun näkee jonkun kuvan saattaa tulla muisto ryöppiö. Oli ne sitten hyviä tai huonoja. Yleisesti haluaisi huonot muistot poistaa, myös kuvien kautta.

Miten voi olla mahdollista että välillä saattaa ilmestyä joku muisto, ihan yllättäin mieleen? Oli se sitten hyvä tai huono. Itselläni jos tulee joku hyvä muisto mieleen, saatan käydä hymyilemään tai naureskelemaan. Olin sitten missä tahtojaan, hymy ilmestyy huulille. Jos ajattelee jotain surullista, sen itse ainakin osaan peittää. En sentäs käy itkemään.

Nyt tuli vähän lyhyempi teksti mutta ainkin jotain lukemista