Mielenkiintoista kun on tottunut heräämään tiettyyn aikaan. Kun olisi vapaapäivä ja ajatteli että voisi nukkua ainakin tunnin pitempää, kuinkas käykään herää siihen tavanomaiseen aikaan. Pikkuisen kiukuttaa asia, mutta oikeestaan ihan hyvä kun herää aikaiseen pystyy puuhailemaan päivällä mitä vaan. Jos heräisi myöhään ei aikaa riittäisi mihinkään.
Pimeäkään ei tule niin aikaisin niin kuin keskitalvella, nyt alkaa olla jo kevättä ilmassa. Mikä on ihan mukavaa. Pakkastakaan ei kauheasti ole, joten pihallakin viihtyy pitempään. Eikö ole mahtavaa kulkea pihalla kun tietää ettei kesä ole kaukana. Vastahan odotimme lunta, mutta nyt odotetaan että lumet sulavat. Mutta onneksi voi vain miettiä että kyllä se kesä sieltä tulee. Mutta miksi kesä kestää vain muutaman kuukauden ja talvi sitten paljon pidempään? Pitäisi varmaan muuttaa etelään jossa olisi lämmin, tietenkin joissain paikoissa on ”talvi” elikkä sadekausi. Kumpi on mukavampi, lumi- vai vesisade? Itse ainankin valitsen lumisateen.

Taidan taas kertoa muistoista. Muistot on merkillinen asia, sen takia sitä pystyy pähkäilemään useampaan otteeseen. Minkä takia emme muista lapsuudestamme paljoakaan? Mitä jos kaikki on ollut yhtä hullun myllyä, ja kaikki selittää ihan omiaan? Oikeastaan, kaikki mitä on kerrottu on positiivisia asioita. Ja vain kerrotuista asioista on tullut mielikuvia lapsuudestamme. Kuvien avulla muistot säilyvät. Kun näkee jonkun kuvan saattaa tulla muisto ryöppiö. Oli ne sitten hyviä tai huonoja. Yleisesti haluaisi huonot muistot poistaa, myös kuvien kautta.

Miten voi olla mahdollista että välillä saattaa ilmestyä joku muisto, ihan yllättäin mieleen? Oli se sitten hyvä tai huono. Itselläni jos tulee joku hyvä muisto mieleen, saatan käydä hymyilemään tai naureskelemaan. Olin sitten missä tahtojaan, hymy ilmestyy huulille. Jos ajattelee jotain surullista, sen itse ainakin osaan peittää. En sentäs käy itkemään.

Nyt tuli vähän lyhyempi teksti mutta ainkin jotain lukemista

Ulkona on kunnon lumimyräkkä. On se aivan mahtavaa kun lunta tulee, mutta tuulen kanssa se ei ole kiva asia. Jotkut toivovat syksyllä, että lunta tulisi, mutta sitten kun sitä tulee niin silloin sitä ei haluta. On se paljon mukavampaa kun Jouluna on lunta! Miettikää nyt jouluna jos sataisi vettä, tai olisi yli 20 astetta lämmintä. Itseni mielestä se ei tunnu joululle. Tietenkin jossain etelässä vietätään joulu näissä merkeissä. He ovat tottuneet siihen, mutta entä jos oikeasti täällä Suomessa tulisi tälläinen tilanne että ei ole lunta ja ulkona sataisi ainoastaan vettä? Suomalaiset ei ole tottunut tälläiseen, tai en ainakaan minä.

Lumi ja myräkät tekevät myös aikamoisia tuhoja. Tälläkin hetkellä uutisissa pyörii että tuhannet ilman sähköä. Mites silloin joskus aikasemmin kun ei ollut sähköä ollenkaan? Kynttilät esille, niistä saa valoa. Ja jos on tekemisen puutetta lautapelit tai kirja esille. Niillähän helposti saa ajan kulumaan. No tietenkin sähköjä jos ei ole ei toimi jääkaappi tai pakastin. Joillakin on sähkölämmitys. Eli murheitakin saattaa tulla ilman sähköä. Miten ihmiset ovat nykyään niin riippuvaisia sähköstä? Eikö se puulämmitys olisi ihana? Kylmällä ilmalla takkatulen lämmössä, lämminpeitto päällä ja kirja. Mitä muutakaan kaipaisi?

Onko aikuisena väärin itkeä? Etenkin jos itkee huonoille muistoille jotka vain ilmestyvät mieleesi. Vai kuuluuko itkeminen vain lapsille, tai tietenkin itketään jos joku kuolee. Mutta entä jos itkee muistolle mikä ei liity periaatteessa kuolemaan millään tapaa? Huonot ja surulliset muistot huoh! Kuten päivämäärästä näkyy elämme joulun alus aikaa. Tietenkään vuodenaika ei sano milloin itketään, milloin muistellaa tai milloin nauretaan. Ihmisen mieli on niin moni mutkainen asia. Sitä tutkitaan, mutta hyvin harvoin tulee vastausta. Jokaisen pääkoppa on erillainen.

Niin nyt tänään on itsenäisyyspäivä. Sehän tarkoittaa että juuri tänä päivänä 94vuotta sitten suomi itsenäistyi. Okei entä sitten? Totta kai se oli hieno juttu. Julkkikset ja kansanedustajat pääsevät linnaan juhlimaan, mutta entä tavalliset kansalaiset? Katsovat vain televisiosta kun ihmiset ovat toistaan upeampiin pukuihin pukeutuneet, kättelevät presindentin, syövät, juovat, tanssivat ja juhlivat. Miksi ei yleisetikkään ole meille tavallisille ihmisille tehty mitään ihmeempää ohjelmaa? No itsehän odottelen tässä kutsua linnanjuhliin. Mikä tietenkin on suuri mahottomuus, mutta ainahan saa toivoa.

Välillä minusta tuntuu että kuolen yksin. Tämä tuntuu toivottomalle. Tietenkin miettien omaa ikääni, niin minulla on vielä aikaa vaikka kuinka paljon. Mutta kun katsoo kavereita joilla on kumppani, tulen kateelliseksi. Olisi mahtavaa jos itsellänikin olisi mies jonka kainaloon pääsisi käpertymään kylmällä. Katsottaisiin elokuvia yhdessä. Hän kertoisi kuinka tärkeä olen. Mutta minusta tuntuu ettei minulla ole mahdollisuutta tähän ”mukavuuteen”. Tiedän että jossain tuolla odottaa se minun unelmien kumppani, mutta en tiedä milloin se tulee sitten kohdalle.

Voiko elämässä olla päivää jolloin tunnet itsesi hyödyttömäksi? Itselleni on näin käynyt useampanakin päivänä. Ja tiedäthän, vaikka tietäisi että jossain tuolla on joku, joka oikeasti välittää sinusta, ei se aina välttämättä tule mieleen pahimmalla hetkellä. Tietenkin jokasella on se ystävä vierellä, oli se sitten kaukana tai siinä ihan lähellä. Oli hän sitten missä tahtojaan, varmasti löytyy hyviä muistoja. En tietenkään voi kieltää ettei niitä huonojakin jostain ilmeistyisi, mutta ne pitäisi työntää sivuun ja muistaa vain ne hyvät. Tietenkin saattaa jokin muuttaa ihmistä, mutta onhan se välillä hyvä miettiä hyviä hetkiäkin. Vaikka ihminen olisi muuttunut, etkä enään halua miettiä koko ihmistä. Pitää muistaa että teillä on ollut ne hyvät hetket, etenkin jos olet tuntenut ihmisen jo kauan. Totta kai elämä muuttaa ihmistä, olisihan se outoa jos kaikki käyttäytyisi kuin pikku lapset.

Vanhetessa viisastuu, on vanha sanonta, mutta se ei pidä aina paikkasa. Minua itseäni on verrattu oman ikäisiin, jotka kuulemma ei käyttäydy, niin kuin ikäisensä pitäisi. Ja minun ikää on ihmetelty hyvin paljon. En kuulemma ollenkaan käyttäydy ikäiseni lailla, vaan käyttäydyn kuin olisin muutaman vuoden vanhempi. Ja yleensä olen pitänyt itseäni hyvin nuoren näköisenä. Mutta kun muutin uudelle paikkakunnalle, täällä ihmiset ovat arvioineet ikääni, pitäneet muutaman vuoden vanhempana. En kyllä itse sanoisi että näytän paljoa vanhemmalle mitä olen. Itse olen hyvin huono arvioimaan ikää. Jos joku minulta kysyy että minkä ikäinen olen, kun kerron mitä mieltä olen aika usein he loukkaantuvat. Näytänkö muka niin vanhalle? Miksi pikku pennuksiko minua luulet? En ole koskaan kuullut kenenkään olevan tyytyväinen siihen mitä minä sanon. Luulisi että tulisi välillä positiivisia yllätyksiä. Olenko todellakin niin nuoren näköinen? Voi näytänkö oikeastikkin vanhemmalle? Totta kai nuorempana toivoisi että näyttäisi vanhemmalle, mutta vanhempana se on loukkaus. Ja tietenkin toisin perin.